Tähän eristäytyneeseen maankolkkaan ei mene edes tietä, vaan paikanpäälle pitää mönkiä dyynien läpi joko jeepillä tai SA.int -tyylisen maastokuormurin lavalla. Hikinen taival kuitenkin palkitaan kun loputtoman valkean hiekkarannan katkaisee palmujen ympäröimä Jerin pikkukylä.

Olosuhteet tarjoavat jokaiselle jotakin. Aamuisin keli on hieman köykäisempi ja iltaa kohti niin tuuli kuin aaltokin kasvavat. Tuuli on takuusaitikkaa ja aalto vyötärö – logo high –kokoa,  oikean käden hyppy ja vasurin weivaus... käytetyimmät purjekoot taitavat olla 4.5 – 5.0 välillä. Turha lienee mainitakaan ettei mitään pukuja tarvita, shortsit ja sunblock riittää.

Ja ennen auringonlaskua voi vetäistä vielä malibulla letkeät laikkarisessiot! ..tai siirtyä suoraan huurteisen pariin …tai kiivetä läheisen dyynin huipulle katsomaan laskevan auringon light- showta …tai laulella hippien kanssa Bob Marleyn kuolemattomia … tai seurailla paikallisten capoeira- akrobaattien tanssia ..jne jne, You name it!

Idyllisyydestään ja pienuudestaan huolimatta yöelämääkin Jeristä löytyy, menomestat tosin vaihtelevat  paikasta toiseen mutta oikean kyllä löytää aina. Sitten vaan tuhti caipirinha naamaan ja paikallista naiskauneutta ihmettelemään (ja ihmettelemistä siinä riittää).

Aamulla taasen TODELLA aikaisin 100 huutavaa kukkoa ja koiraa sekä kuppi hyvää brassisufeeta avaa yökyöpelin kiinnimuurautuneet luomet, lisukkeeksi tuoretta ananasta sekä tapioca- lätty hillolla ja eikun menoks kohti rantaa jossa keli jo nosteleekin taas edellisen päivän lukemiin. Unelma päivärytmi!

Teksti: Tomi Nieminen 2005